Radiosta taas kajahtaa. Kuuntelin Laura Ruoholaa vieraineen (en saanut nimeä, nainen) Epookkiohjelmassa. He keskustelivat Hella Wuolijoen varhaisesta Laki ja järjestys - näytelmästä. En ole lukenut tahi nähnyt näytelmää.
Naiset keskustelivat näytelmän päähenkilön ulkopuolisuudesta, rintamien väliin jäämisestä, ehkä puolueettomuudesta. Lainattiin jonkin senaattorin (näytelmähenkilö) lausetta tälle päähenkilölle, joka ei ole ottanut selvää puolta porvarien ja työläisten välillä: "Teitä on siellä sekalainen seurakunta. On pelkureita, uskaltamattomia, ..." En kuullut täsmällisesti kaikkea, mutta se ei olekaan merkityksellistä, vaan se on, että lauseen viesti rinnastui minulla nyt olevaan, jokapäiväiseen kokemuspiiriini.
Kovin monet pidättäytyvät (muka!) ottamasta kantaa suuremmissa tai pienemmissä ihmisten yhteisöissä syntyviin jonkinlaista ratkaisua (ja päätöstä toiminnan perustana) edellyttäviin. Tällaisia ovat esim. tehdäänkö työtä epämukavissa vuoroissa vai palkataanko vuokratyöntekijä, kenelle osoitetaan verohelpotukset, rajoitetaanko ilmastonmuutosta yksilötason käyttäytymisen muutoksilla, ralliautoilun puolesta tai vastaan, maahanmuutajista, lähikauppa vai Ideaparkki. Kyselylomakkeella vielä monet 'jaksavat' vastata l. ottaa mielipiteen (nehän ovat mielipidetiedusteluja, vaikka väärin kerrotaan tutkimuksiksi), mutta jo suppeissakin face-to-face-tilanteissa oman käsityksen julkaiseminen osoittautuu ylivoimaiseksi, saati että jokin mielipide johtaisi aktiin, äänestämiseen vaaleissa, toimintaan jopa poliittisessa puolueessa. Puolueiden kautta välittyy valta yhteiskunnallisen kehityksen saamiin konkreettisiin muotoihin.
B. Brecht kirjoitti Epilogi -runossaan:
"...Vanhoissa kirjoissa kerrotaan, mitä on viisaus: vetäydy maailman taisteluista ja vietä lyhyt aikasi vailla pelkoa, tule toimeen ilman väkivaltaa, maksa paha hyvällä luovu toiveistasi, unohda ne ..."
V. Huovinen sanoi Konsta Pylkkäsen suusta viisaudesta ja tyhmyydestä:
"... Sellainen ihminen saattaa olla viisaskin, joka tosiasiassa on tyhmä. Syö voiruokia ja olla jurottaa savupiippunsa kylessä. Eikä hyvin mietiskele älykkäästi, nauraa vaan hissukseen ja puoliälyttömästi. Mutta jos tyhmä olisi viisas, niin mikä on tosiviisaan arvo? Tyhmällä ei ole sitä mieliharmia kuin viisaalla, jonka aivo on monesti tulehtunut ...?
Monet ovat kuitenkin - kuten Hamlet - "mietinnän kalvaan taudin tartuttamia", jopa niin, että tauti saa toimimaankin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti