Eriarvoisuuden kavahtaminen

Kansan Uutisten (Sirpa Koskisen) raportissa Kulttuurikahvila Hertassa (http://www.kahvilahertta.org/) pidetystä keskustelutilaisuudesta koskien vasemmiston(-liiton) uudistamista osui mieleeni todella komeana ilmaisuna tuo Jouni Sirenin kiteyttämä ajatus eriarvoisuuden kavahtamisesta. Ilmaisuna nuo sanat asettuvat mielessäni samalla tavalla kuin samassa yhteydessä Jaana Pirkkalaisen esittämät vapauden, oikeudenmukaisuuden ja kansainvälisen solidaarisuuden käsitteet sinne abstraktin, käsitemaailman puolelle. Näistä käsitteellisistä olioista voidaan reaalielämässä määritellä konkreettisia tavoitteita, jotka tosin varmasti ovat sisäisesti ristiriitaisia eli joudutaan tekemään valintoja, jotka hyvään pyrittäessä tuottavat myös huonoja vaikutuksia. Näin ymmärrän Jussi Saramon ajatuksen, "ettei siihen (uudistumiseen, KH) tarvita jotain lopullista maailmanselitystä tai utopiaa." Emmekä myöskään ja yksin tiedä ihan kaikkea. Jos vähänkään ajatellaan teoreettisesti tulevat välttämättä pohdittavaksi yhteiskunnan monimutkaiset vuorovaikutusjärjestelmät, mm. omistukseen liittyvät. Ja se on tärkeätä vasemmistolle ja Vasemmistoliitolle. Löysä ilmaisu hyvinvointivaltion puolustamisesta ei ole muuta kuin poliittisen toiminnan perustamisesta yksinomaan arjen ilmiöihin, kaupankäyntiä, ja kuvitelmaan, että "jos ihmiset tietäisivät jne."

Tuon J. Siren ilmaisun toinen sana kavahtaminen on todella kiinnostava, sillä siinä tuntuu minusta olevan ajatus siitä, että yhteiskunnassa hyvintoimeentulevilla ihmisillä saattaa olla piilossa valmius kavahtaa niitä epäoikeudenmukaisuuden ja eriarvoisuuden ilmiöitä, joita niin paljon on havaittavissa. Voisikohan siihen havaittavuuteen keskittyä enemmän?

Lukiessani tuota juttua palautui mieleeni puhemies Mikko Lahtisen esitys uudesta radikaalista vasemmistopuoleesta, joka irrottautuisi sekä SDP:n että SKP:n perinteestä. Vasemmistoliitto kuuluu SKDL:n kautta jälkimmäiseen perinteeseen ja tässä puolueessa on paljon puhtaita sosialidemokraatteja. Tarkasteltuani nyt vähän aikaa ilmiöitä Metalliliiton tuntumasta tuntuu jopa siltä, että heitä on enemmän kuin SKP:n perinteen ylläpitäjiä.

Terveisin

Kari

KU: Tamperelaiset käynnistivät puo...

Koska en voinut työesteen takia osallistua ym. tilaisuuteen kommentoin tässä paria asiaa, jotka olivat luettavissa siteerauksissa.

Mikko Aaltonen toivoi äänestäjiltä aktiivisuutta eli tehokkaampaa valtuuston valvontaa. Äänestäjät organisoitumattomattomana joukkona tuskin voivat piiskata valtuustoa sinänsä mihinkään. Sen sijaan sellaiset organisoituneet ryhmät kuin puolueaktiivit pystyvät siihen. Tosin päätöksentekokoneisto voidaan linnoittaa siten, ettei sinne ulotu kuin samanmielisten ääni. Tällä tavalla on ollut vuosikausia ellei -kymmeniä Vasemmistoliiton Tampereen Kunnallisjärjestön tila. Sehän rakentui aikanaan ns. taistolaisuuden uloslyömiseksi.

Mikko Aaltonen näyttää myös toivovan keskustelua siitä, kuinka valtuustoryhmä voisi olla avoimempi jäsenistöön päin. Toive on erittäin kohdallaan, mutta pitäisi mielestäni olla niin, että myös jäsenet pitäisivät aktiivista yhteyttä paitsi valtuutettuihimme myös kunnan luottamusmiesjohtokunnissa oleviin henkilöihin. Kaiken kaikkiaan monensuuntainen yhteydenpito valittujen ja aktiivin puolueväen ja kannattajien välillä on äärimmäisen tärkeää. Sen käynnistämiseen pitäisi kaikkien jaksaa osallistua. Sitä varten olemme KSL:n tukemana ja Veijo Laitisen keväällä 2008 lanseeraaman 'virtuaalisen työväentalo'-idean pohjalta avanneet toisaalta julkisen yhteisblogin http://vasenlaita.blogspot.com/ sekä suljetun ryhmän http://groups.google.com/group/vasensuora . Edelliseen ovat kaikki spostiosoitteiset kuntavaaliehdokkaat kutsuttu kirjoittajiksi ja 20 on kutsun ottanut vastaan. Kirjoittamalla em. blogiin ja linkittämällä esim. omaan yksityiseen blogiinsa voi lisätä liikennettä molempiin. Jälkimmäiseen en ole vielä häveliäisyyteni takia kutsunut saati liittänyt samaa ryhmää, mutta näin tulee tapahtumaan ihan pian. Siihen toki pääsevät muutkin vasemmistoliiton aktiivit ja kannattajat hakemalla ohjeiden mukaan jäsenyyttä.

Mikko Aaltonen voisi paitsi toivoa keskustelua niin myös ryhtyä muuttamaan Kunnallisjärjestöä avoimemmaksi mm. muuttamalla sääntöjä siten, että tamperelaisilla puolueen jäsenillä olisi oikeus osallistua järjestön hallintoon. Kun puolueen mallisäännöissä pykälässä 8 vaihtoehdossa A sanotaan, että "Yhdistyksen kokoukseen ja päätöksentekoon voivat osallistua kaikki yhdistyksen ja sen jäsenjärjestöjen jäseninä olevat Vasemmistoliitto r.p:n jäsenet.", niin Tampereen Kunnallisjärjestön säännöissä vastaavasti "Yhdistyksen kokouksiin voivat yhdistyksen jäseninä olevat rekisteröidyt yhdistykset lähettää yhden (1) edustajan kutakin alkavaa kymmentä (10) jäsentään kohden, enintään kuitenkin viisi (5). Edustajalla tulee olla perusjärjestön antama valtakirja." Se tarkoittaa siis, että mm. Kunnallisjärjestön puheenjohtajan kolmen jäsenen perusjärjestöllä on 1 edustaja ja n. 130 jäsenen perusosastolla on peräti 5 edustajaa. Nämä pienimmät yksiköt ovat pitäneet ko. järjestön hallussaan ja irtautuneet jäsenkunnasta jokseenkin totaalisesti. Demoratisointitavoitetta siis riittää Aaltosella ja muillakin kunnallistoimikuntaan hyväksytyillä ja vaalissa menestyneillä. Toivotan menestystä tässä toiminnassa.

Miksi kaikkea pitää kuvittaa?

Katselimme tv-ohjelmaa Priima, jonka yksi juttu oli tehty isä Mitron (julkimo hänkin) jotenkin kokemasta masennuksesta. Tuli vain - ei itselleni niin selvästi kuin puolisolleni - mieleen epävarmuus siitä, oliko tämä ohjelma tehty masennuksesta vai isä Mitrosta. Jos oli tarkoitus käsitellä henkilökohtaista masennuskokemusta, niin miksi tarvitaan kuvia poimimatta jääneistä omenista, Mitron liikkeistä uskonnollisessa ympäristössään, klapien tekoa koneella jne. Televisio-ohjelmat muistuttavat kovin usein iltapäivälehtiä lööppeineen: pitää myydä jonkin henkilön avulla mahdollisia asioita. Sitä varten on myös koko ajan tuotettava julkisia, siis ulkoisesti, kadullakin tunnistettavia henkilöitä tuon kaupankäynnin välineiksi.

Kyllä radio vaan on poikaa ainakin YLE:n Radio Ykkönen.