Taas presidentin asemasta valtajärjestelmässä

Olen aikaisemmin kirjoittanut kolmesti samasta aiheesta. Joku niistä taitaa olla jopa julkaistu Kansan Uutisten lukijain palstalla. Jälleen saan lukea Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän ottavan aivan merkillisen kannan presidentin valtaoikeuksiin ja niiden säilyttämiseen. Tennilän puheina julistetaan taas, että presidentti ja nimenomaan Tarja Halonen on viimeinen lukko Nato:on liittymisen tiellä. Ei ole, jos niikseen tulee. Tarja Halosen jälkeen ei tule Tarja Halosta, vaan tällä menolla  postilla on oikeiston työväenpresidentti Sauli Niinistö. Mihin me silloin tarvitsemme presidentin valtaoikeuksia. Voipa käydä niinkin, että ilmastonmuutoksen tuottamien kriisien kehittyessä parlamentissa saattaakin olla joskus aivan toisenlainen enemmistö. Mihin silloin tarvitaan presidenttiä.

Minä en todellakaan osaa ymmärtää tällaista ei-parlamentaristista pelinpolitiikkaa. Parlamentarismin kaikinpuolinen vahvistaminen on ainoa oikea linja edistykselliselle poliittiselle järjestölle. Kansalaiset antavat vallan vaaleissa edustajilleen vaaleissa, valitsevat sitten 'väärin tai oikein'. Valitsijoilla on oikeus tehdän virheensä itse.

Käykää vas-edustajat kysymässä Esko Helteeltä. Hän  osaa varmaankin perustella parlamentarismia monisanaisemmin. Jotain periaatteita!

Kummitteleeko sosialisoinnin aave?

Viikko sitten tuli julki ranskalaisten huoli eurooppalaisen risteilijätyyppisten alusten rakentamisen siirtymisestä Kauko-Itään eteläkorealaisen omistuksen mukana. Ranskan vilkkaan presidentti Sarkozyn kerrotaan alunperin ilmaisseen huolen. Pääministeri Vanhanen kertoi myös olleensa mukana keskusteluissa eurooppalaisen julkisen pääoman kiinnittämisestä telakkabusinekseen töiden ja osaamisen Euroopasta karkaamisen estämiseksi. Uutiset ovat herätelleet mielenkiintoisia ajatuskulkuja aivan lähimenneessä ja kauan sitten tapahtuneisiin sekä mahdollisesti lähitulevaisuudessa tapahtuviin omistusrakenteisiin ja -järjestelyihin.

Helsingin Sanomat ovat toimittajansa Jyri Raivion tekstein aktiivisesti halunnut osoittaa tällaiset hankkeet täysin mahdottomiksi, a) koska EU:n kilpailusäädökset sen estäisivät ja b) koska mm. suomalaiset telakat ovat kiinni niin laajassa toimittaja- ja alihankintaverkossa, ettei toimintaa voida noin vain siirtää kaukomaille. Voi olla niin. Saattaa olla kuitenkin vain kysymys siitä missä ajassa ja miten siirto toteutettaisiin.

Nykyhetken liittymänä tulee välittömästi mieleen Kemijävellä kannattavasti toimivan sellutehtaan lopettaminen, mihin valtio-omistajalta liikenee rahaa vain ihmisten saattohoitoon - ei omistajavallan käyttöön. Telakoiden osalta ilmeisesti ainakin harkitaan omistuksen hankintaa työn ja työpaikkojen säilyttämiseksi kotimaassa. Neuvostoliittoa vastaan käytyjen sotien jälkeen julkinen valta otti huolehtiakseen keskeisten - suuria riskejä käsittävien - teollisuuden toimialojen kehittymisestä nimenomaan omistuksen kautta. Tämä omistushan on sittemmin 90-luvulle tuotetun talouslaman ideologisin perustein toimitettu ns. yksityisen pääoman haltuun.

Onko tämä telakoita koskeva keskustelu nyt alkua paluulle valtion puuttumiseen rosvokapitalismin hillintään? Onhan todella telakoiden kyseessä ollen kymmeniä tuhansia työpaikkoja. Entä miten reagoi valtiovalta ja porvari, kun Nokia lähtee.

Kaikkiaan on hyvin mielenkiintoista, että pääomien vapaata saalistusta ihmisistä välittämättä ylistäneet porvarit alkavat puhua valtio puuttumisesta markkinoiden menoon.