perustuslain uudistamisesta vieläkin

Jokin aika sitten taas ilahduin politiikasta. Luin työnantajani kustantamista Edilex Uutisista oikeusministeri Braxin nimittämästä työryhmästä: ... "oikeusministeriö on asettanut työryhmän valmistelemaan ja kartoittamaan perustuslain toimivuuteen ja mahdollisiin muutostarpeisiin liittyviä kysymyksiä. ... ... Työryhmässä selvitetään alustavasti jatkotarkastelun kohteeksi otettavia kysymyksiä. Selvityksiä on tarkoitus tehdä sekä virkatyönä että ulkopuolisena tilaustyönä. Työryhmän tehtävänä on arvioida hankkeen edellyttämiä selvitystarpeita ja ohjata selvitysten laatimista."

Ilahduttavaa oli se, että ryhmään on nimitetty myös valtiopäiväneuvos Esko Helle. Tyytyväisyyteni johtuu siitä, että olen hänen kanssaan yhtä mieltä ollen pitänyt esillä näkemystä presidentti-instituution purkamisesta tässä valtiossa. Ratkaisu, jolla presidentti-instituutio kiinnitettiin suoraan kansanvaaliin, perustui sosialidemokraattien pyrkimykseen pitää valta. Olisi ehkä helpompi hyväksyä tällainen valtapoliittinen rakennetavoite, jos sosialidemokraattinen valta olisi jotain hyvää vähäosaisille ja marginalisoiduille kansalaisille. Sitä ei ole ollut eikä ole. Tästä todistaa nyt jo Erkkikin (Tuomioja).

Kunpa nyt poliitikkomme ja ainakin Vasemmistoliiton lipun alla olevat uskaltaisivat tehdä oikean ratkaisun eli osallistua rohkeasti yksilövallan purkamiseen politiikasta ja kansalaisten "Isä tai Äiti Aurinkoiseen" asettamien ylimitoitettujen odotusten paljastamiseen. Kaikki ponnistukset olisi suunnattava läpinäkyvyyden ja kommunikatiivisuuden lisäämiseen demokratiassa. Laulussa sanotaan "kansa kaikkivaltias". Enemmistö päättää, meni syteen tai saveen.

Periaatteellisuus taktikoinnin sijaan. Eikö se ole uskoa ihmiseen ja humanismia?

Käenpoikia sairaiden pussilla

Jos et sattunut huomaamaan Helsin Sanomien 23.2.2008 pientä uutista sivun alalaidassa, niin tässä lyhyesti tietoja siitä, kuinka tehdään rahaa ihmisten sairastamisesta nyt kun maan sairaanhoitojärjestelmän on annettu rämettyä poliittisen oikeiston johdolla ja vasemmistolaisen ay-liikkeen myötäillessa korvaamalla ansiotason korotuksia tulo- ym. verotuksen alennuksilla. Julkisen sektorin hoidossa oleva sairaanhoito on paikoin niin huonossa kunnossa, että varattomien ja vähävaraistenkin ihmisten on hakeuduttava suoraan tämän lisäarvoa tavoittelevan rahastusjärjestelmän syliin.

Mehiläinen, jolla Suomessa on 17 lääkärikeskusta ja kahdeksan sairaalaa ja jonka liikevaihto v. 2006 oli 106 M€, kuuluu Ambea-konserniin. Konsernin toimii Suomen lisäksi Ruotsissa ja Norjassa. Tästä konsernista 75 prosenttia omistaa pääomasijoitusyhtiö 3i (mikä mahtaa olla?). Vähemmistöosakkaina kerrotaan olevan Singaporen valtion sijoitusyhtiö GIC ja Ambean toimiva johto. Ambean aikaisempi nimen kerrotaan olleeen H-Careholding ja Ruotsissa käytetään nimeä Carema.

Nyt on 3i sitten päättänyt myydä konsernin - siis osuutensa ilmeisestikin - huutokaupalla halukkaille. Tuottoja on tullut kai sitten riittävästi tai on löytynyt uusia, parempia lypsykoneita. Epäilemättä osakkeet meneevät kaupaksi ja julkisen palvelun kaluaminen sairausvakuutuksen avustuksella jatkuu täälläkin.

Näin kapitalismi tavoittaa kaiken elämän ja jakaa ihmisiä luokkiin - kunnes selkä kriisissä katkeaa.

Lupamaksuilla vaalityötä

Ei osoita kovin fiksua journalismia ns. julkisen palvelun medialta teettää kyselyitä demaripuolueen puheenjohtajaraveista. Varsinkin kun YLE:n televisio- ja radio-ohjelmista (YLE:n Ykköstä lukuunottamatta) saa etsiä vastaanottamiskelpoista kuin sitä kuuluisaa silmäneulaa heinäsuovasta. Eikö tällaisten kyselyiden tekeminen kuulu asianomaiselle puolueelle eikä lupamaksuin rahoitettavalle mediayhtiölle? SDP:n vaalityöksi ja -ohjelmaksi tämä kyllä menettelee, mutta kuka näissä punertavan porvaripuolueen puheenjohtajaraveissa pääsee ensin tolpalle, ei ole yleisesti mitenkään kiinnostava aihe.

... kansanvallasta ja kansan vallasta ...

Olen ehtinyt pitkästä aikaa lukea kiinnostavia tekstejä. Sain hahmon kuviosta, jolla voisin täsmentää problematiikkaa jäsendemokratiaa ammattiliitossa. Voidaan tässä yhteydessä muodostaa ulottuvuus, jonka alku- tai yhtä hyvin alapäässä ovat järjestön jäsenet, seuraavalla portaalla erilaiset edunvalvojat kuten luottamusmiehet, sitten ammatillisesti ja palkattuina edunvalvonnan tuki- ja asiantuntijatyötä tekevät toimitsijat sekä ylimmällä askelmalla ay-järjestöjen ylin johtohenkilöstö (ne, jotka öisin tekivät tupo-sopimuksia). Näiden kategorioiden henkilöiden mahdollisuudet ja kyvyt antaa merkityksiä toisaalta konkreettisissa työsuhteissa olemiselle ja toisaalta yhteiskunnallisen integraation ehdoille vaihtelevat. Yksittäisen työntekijän kapealaisen intressin tavoittaminen on johtavalle ay-toimihenkilölle äärimmäisen vaikeaa, kun taas yhteiskunnan kokonaisuuden hallinnan vaatimukset eivät hyvin todellistu työsuhteessa olemisessa. Väliin jäävien kategorioiden näkökulmat ovat vastaavasti rajoittuneita ja välissä. Kuinka siis tuottaa kunnollista demokratiaa ja kansanvaltaa, jäsendemokratiaa?