Tämä teksti on vastaukseni 4 kommenttiin eräässä blogissa ilmaisemaani kannanottoon Tampereen rantaväylän ohjaamisesta mm. Tammerkosken alittavaan liikennetunneliin.
Minua kiinnostava ja kannanottoani ohjaava näkökulma tunneliasiassa on, että saataisiin keskustan kohdalla Näsijärven ranta kaupunkilaisten ja kulkijoiden yhteiseen käyttöön. Nyt se on pelkästään autoliikenteen ja lähinnä henkilöautoliikenteen käytössä. Tampereella on erittäin heikosti käytetty veden ja maan rajan tilan ihmiselle olemiselle antamaa myönteistä kokemusta. Tätä on hyvin rajoitetusti tarjolla kummallakaan puolella kannasta. Näsijärven puistomaisesti rakennettua rantaa on lähinnä Lapinniemen ökytalojen ja Koukkuniemen takaa kiertävä reitti. Tietysti ovat Kaupin kansanpuiston luonnontilaiset alueet. Niistä voidaan vielä joutua käymään kovia kamppailuja. Mielestäni Näsijärven ranta tulisi hyödyntää aina Lielahteen, jopa Lentävänniemeen saakka ulottuvana kevyen liikenteen reittinä.
Nykyisen ja lisääntyvän, meluisan ja päästöisen autoliikenteen saaminen maan alle järven rannasta on siten hyvin toivottavaa. Armonkalliolla, järven puolella asuvat joutuvat sitä kestämään päivittäin samoin kuin nykyisen kevyen liikenteen väylän käyttäjät. Tunneli katkaisee maanpäällisen autojen läpikulkuliikenteen kosken yli. Tunneliin ei kevyttä liikennettä tule ollenkaan, vaan rannassa säilyy rantaviivaa seuraileva kevyen liikenteen väylä. Tuon väylän rakentaminen Lapinniemen malliin puistomaisemmaksi itäpäässä ja siirtäminen Onkiniemen länsipuolella väylän pohjoispuolelle rantaan olisi minun toiveideni mukainen.
Olen tunkeutunut ko. hankkeen asukastyöpajaan tarkoituksella yrittää vaikuttaa em. suuntaan sekä huolehtiakseni Armonkalliolla asuvien intresseistä, joita kuvittelen ymmärtäväni. En ole siellä ainoa.
Tiedän toki, että alueen kaavoittaminen johtaa erittäin kalliiden asuntojen rakentamiseen alueelle ja YIT pääsee todennäköisesti rahastamaan rakennusmaan, joka nyt on kuin tehdas-alueen takapiha ainakin. Tampellan alue on kuitenkin jo rakennettu samalla tavalla. Minulla ei ole koskaan varaa asua siellä, mutta kävelen mielelläni kaupunkimaisessa siististi rakennetussa ympäristössä mieluummin kuin rähjäisellä rapistuvien rakennusten ja epämääräisten maa-aineskasojen väleissä. Tämä ei ole keskeisimpiä vallankumouksen tehtäviä.
Voidaan ajatella niinkin, että henkilöautoliikenteen ruuhkaisuuden lisääntyminen (=ruuhkaa rantaväylällä enemmän) johtaisi aktiivisuuteen järkevän joukkoliikenteen aikaansaamiseksi Tampereella. Mielestäni tällaista automatiikkaa ei voi pitää todennäköisenä. Ilmeisempää on, että ongelmia ratkaistaan rakentamalla kaistoja ja parkkiluolia lisää, mihin vain suinkin mahtuu. Tunnelilla on kieltämättä myös piirre, joka vastaa jälkimmäistä ratkaisuajattelua. Hyväksyn tunnelin osalta tuon lyhytaikaisen henkilöautoilulle koituvan edun, koska hankkeella on muita arvostamiani etuja.
Ihmisten liikkumista edellyttävät monet erilaiset motiivit, joita sitten ohjataan mm. asemakaavoituksella, kaupungin ja taajamien rakenteen muotoilulla siis. Mielestäni tämä liikkumispakkojen muotoutumiseen tulisi meidän jatkuvasti kiinnittää paljon huomiota, jos halutaan eläviä ihmisten keskustaajamia. Olen sellaisen kehityksen kannattaja.
Joukkoliikenteen edullisemmaksi liikkumismuodoksi asettaminen on käsittääkseni peli, jossa henkilöauton turhaa käyttöä harrastavien tulisi joutua maksamaan siitä jotenkin, kun taas selviä etuja olisi saatava joukkoliikenteen käyttämisestä. Tällä hetkellä ajattelen – ottaen huomioon poliittisia realiteetteja kaiketi - sellaista ratkaisua, että saataisiin aikaan edes 2 vuoden kokeilu ilmaisesta matkustamisesta tietyillä työmatkaliikenteen kannalta keskeisillä linjoilla ja työmatkaliikenteen aikoina päivästä. Sitä voitaisiin tukea erilaisilla busseja suosivilla teknisillä ratkaisuilla yms. Ruuhkaisuus koskee ymmärtääkseni toistaiseksi lähinnä työmatkoja. Jostakin pitäisi aloittaa. Olisi saatava jokin pienempi elementti isommasta tavoitteesta aikaiseksi pian. Olen hyvin kiinnostunut kaikista joukkoliikenteen suosimiseen tähtäävistä ideoista. Olen vuosikausia päässäni pitänyt ideaa kansalaisprojektista joukkoliikenteen edistämisen puolesta Tampereella, mutta en ole sitä jaksanut yksin käynnistää.
Tunnelin rakentaminen ei saa eikä voi olla este joukkoliikennejärjestelmän kehittämiselle, sillä silmäys karttaan osoittaa kaikille, ettei välttämätöntäkään liikennettä voida tällaisella kapealla kannaksella pidemmällä aikavälillä hoitaa kunnolla ilman radikaaleja joukkoliikenneratkaisuja. Vaikka joukkoliikennettä suosivia ratkaisuja olisi saatava aikaan nopeasti bussiliikenteen avulla, niin olisi myös pidemmän tähtäimen suunnittelua kohdistettava kevyen raideliikenteen toteuttamiseen aluksi esim. ydinkeskustan alueella. Olen tällaisia onnistuneita ratkaisuja minäkin kohdannut ulkomailla.
Tietääkseni tienrakennushankkeissa on suunnitelmia helpottaa joukkoliikenteen etenemistä Onkiniemen länsipuolella, mutta en tähän ryhdy hakemaan tarkempia dokumentointeja. Se on joka tapauksessa kovin pientä ja riittämätöntä.
Kysymys siitä, että mihin muuhun rahaa voitaisiin ja pitäisi sijoittaa tunnelin rahoituksen sijasta, on mielestäni oikea. Minä en ole nyt niin hyvin selvillä, mitä niillä rahoilla sitten tehtäisiin tai haluttaisiin tehdä tässä kaupungissa. Olisi varmasti viisasta hakea sellaisia konkreettisia rahoituskohteita, joita vasten tuo rakennuskohde voitaisiin asettaa kunnolla puntariin. Voi kuitenkin olla niinkin, etteivät eri rahoitusta edellyttävät kohteet ole kovin vaivattomasti asetettavissa keskenään vaihtoehtoisiksi.
Rakennustyön arvioidaan kestävän noin vuoden. Nopein toteutus on saavutettavissa, jos työ voidaan aloittaa samanaikaisesti molemmista päistä. Tällä hetkellä tehdään erilaisia selvityksiä mm. pakokaasupäästöjen vaikutuksista tunnelissa ja tunnelin suuaukoilla. Kallioperä on em. työpajassa annetun tiedon mukaan erittäin lujaa eikä tuota rakentamisongelmia (=tukemisen tarve jäänee vähäiseksi).
Asuin Lentävänniemessä vv. 1978-2000 ja kävin sieltä työssä 2 vuotta (1978-79) Härmälässä silloisessa Valmetin Lentokonetehtaassa ja myöhemmin vv. 1990-2000 Metso Minerals -yhtiössä (Lokomo). Käytin TKL:n busseja (huom. vaihdot). Minulla ei ole ollut omaa henkilöautoa, paitsi kun olin koti-isänä (auto oli perheen pidempiä matkoja varten) ja isännöitsijänä Lentävänniemessä 80-luvulla ja nyt kun olen vuodesta 2001 alkaen ollut töissä Murikka-opistossa Teiskon perällä. Henkilöautoa en käytä nytkään kaupungissa ollenkaan, ainoastaan työmatkaan (työajat vaihtelevat). Olen siis erittäin periaatteellinen joukkoliikenteen kannattaja ja aina valmis kaikkiin sen edistämiseksi ryhdyttäviin toimiin.
