Sairaudelle on tehtävä jotakin

Aloin lukea älyllisesti virkistyäkseni Yrjö Engeströmin kirjaa Ekspansiivinen oppinen ja yhteiskehittely työssä (Vastapaino 2004). Kirjansa johdantoluvun Engeström päättää oheisena lainaamaani jaksoon: ..."Enää ei ole kysymys vain tavanomaisesta poliittisesta vastakkainasettelusta. Valtavien voimavarojen häikäilemätön väärinkäyttö ja saalistus aletaan kokea yhteiskunnalliseksi ja kulttuuriseksi patologiaksi, tarttuvaksi sairaudeksi (vrt. Partnoyn (2003) teos Infectious Greed). Sairaudelle on tehtävä jotakin. Perinteiset keinot - arvosteleminen, vastustaminen ja tuomitseminen - eivät riitä. Toiminnan teoria ja kehittävä työntutkimus voivat olla uusien keinojen varanto."
Lainauksen lopussa on yhteys työelämään, mutta minulle siinä ovat keskeistä, etteivät joka päivä kohtaamamme häikäilemättömyyden ja saalistuksen arvosteleminen, sanallinen vastustustaminen ja tuomitseminen riitä. Siinä merkityksessä sellaiset toiminnat kuin Tehyn naisten viimesyksyinen valmius ottaa asiansa itse ajettavaksi, kemijärveläisten yli puoluerajojen menevä yhteen liittyminen teollisten, kannattavien työpaikkojen puolesta, erilaiset pienemmät, yleensä nuorten toimijoiden toteuttamat toiminnat ovat suuria tekoja. Erityisesti Kemijärven Massaliikkeen toiminnassa on havaittavissa pelkän vastustamisen rajat ylittäviä piirteitä heidän rakentaessaan aktiivisesti toiminnallisia muutosmahdollisuuksia itse. Siihen Engeström viittaa uusien keinojen varantona. Minä arvostan yhteiskunnallisesti ja kollektiiviseen hyvään suuntautuneiden kansalaisakteja. Voin sanoa ylpeästi olleeni tällaisessa mukana ja haluan olla edelleen, kun hetki lyö.