Tehdään ihmisten kanssa, ei puolesta

Metalliliiton tutkimuspäällikkö Jorma Antila kirjoitti Metallin vaikuttajat – liittokokousvaaliliiton www-sivulla tekstin, jossa hän kertoo: …suhtaudun hyvin myönteisesti uuden teollisuusliiton perustamiseen. Tosin minun näkemykseni uuden teollisuusliiton keskeisistä kysymyksistä poikkeavat hieman niistä suunnitelmista, joita tähän mennessä on esitetty.” Tekstin alussa hän kirjoittaa, että ”kuuden liiton valmistelema yhdistyminen voi tarjota mahdollisuuden muodostaa tehokkaasti toimiva uusi teollisuusliitto.”
Tärkeää onkin kirjoittaa TEAM:sta epäillen – ”voi tarjota mahdollisuuden”. Jo nyt on tehty selviä virheitä. Palkatun väen muodostamat työryhmät ovat kokoontuneet ja kirjoitettu on suunnitelmia. Minä en ole niitä nähnyt, mutta eivät ole nekään joiden olisi pitänyt jo olla tekemässä näitä tekstejä eli jäsenten edustajien liittojen hallintoelimistä. Ilmeisesti huomattava määrä palkattuja tunteja on pois liittojen perustyöstä. Nyt aloitetaan sitten myyntiä. Pidän erittäin tyypillisenä, etteivät mm. Metalliliiton liittotoimikunta ja liittovaltuusto ole tietääkseni millään tavoin puuttuneet tähän prosessiin. Se kertoo meille siitä, kuinka tämä ay-järjestelmä rakentuu todellakin ylhäältä alaspäin ja keskuksesta periferiaan. Sääntöhän on ja siihen Antilakin viittasi oikein: keskeneräisiä asioita ei saisi käsitellä julkisesti.
Näin toimitaan yrityksissäkin – useimmiten. Pilataan tavoitteisiin pääsy sillä, että tehdään ylätasolla – yrityksissä osaavan insinöörin toimesta - valmis esitys, joka sitten halullisten luottamusmiesten avulla yritetään myydä väelle. Juuri näin on tehty tämän TEAM -projektin yhteydessä.
Ay-järjestöjen – kuten poliittisen puoluejärjestelmänkin – keskeinen virhe on, että johtava ja ns. asiantunteva eliitti tekee asioita jäsenten ja kansalaisten puolesta. Erilaisten kansalaisliikkeiden tyypillinen piirre on yhdessä tekeminen eli asioita tehdään ihmisten kanssa eikä heidän ylitseen. Ongelma on tunnettu ja tutkittu vuosikymmeniä sitten organisaatiososiologian piirissä. Organisaatiot jähmettyvät vakiintuessaan ja menettävät otteensa alkuperäiseen olemassaolon perusteeseen.
Antila kirjoitti olevansa hieman erimieltä hankkeen viejien kanssa. Hän olisi halunnut, että olisi lähdetty organisoimaan uudelleen sopimus- ja järjestötoimintaa, puhtaalta pöydältä. Oikein, mutta onko se vain hieman eri mieltä. Sopimustoiminnan organisoiminen puhtaalta pöydältä – siis ilman reviiriajattelua – on kumouksellinen ehto, ja siis näin tehden mahdoton. Mitään niin suurta ja kumouksellista ei tapahdu pelkän hyvinvoivan hyvin palkatun tahdon varassa. Niin oikein kuin se olisikin. Siihen tarvitaan kuoleman vaara – hyvin vakava kriisi edunvalvonnassa.
Nyt rakennetaan liittoja superliiton sisään ja SAK:a korvaamaan. Suuruuden synergiaväittämän takana on edunvalvontatoiminnan rinnastaminen tuotannolliseen tai muuhun taloudelliseen tulosajatteluun. Se on johonkin asti viisasta, milloin sillä vähennetään moninkertaista työtä ja pystytään vapauttamaan resursseja (rahaa, siis henkilöitä) ydintehtävän toteuttamiseen. Suurliitto tahi suuret ammattiosastot eivät yhtään paremmin saavuta niitä pieniä toimipaikkoja, joissa avun ja tuen tarve on suurin. Nämä työpaikat eivät koskaan ole edustettuina liiton hallinnossa tai ammattiosastojen toimikunnissa. Sieltä ei osata pyytää apua eikä siellä kovin usein olla jäseniäkään.
Edunvalvonnan toimintatavat on uudistettava etsivän työn suuntaan: haetaan ne avuntarpeet esille ja opetetaan ihmisiä auttamaan itse itseään yhdessä. Tämä keskusteluhan on tuttua ns. kehitysapu/kehittämisyhteistyöstä. Tämä uudistus ei tarvitse suurliittoa tai suuria ammattiosastoja. En ole havainnut TEAM-tiedoissa mitään tämänsuuntaista vihjettäkään. Sen takia kirjoitan nämä rivit.
Edunvalvonta voi onnistua tässä työehtosopimuspainotteisessa järjestelmässä ainoastaan paikallisen vapaaehtoistyön ja kollektiivisen intressin ymmärtämisen kautta. Palkatun henkilökunnan lisääminen ei välttämättä lisää onnistumisen todennäköisyyttä.