On aina erittäin rohkaisevaa, kun yhteiskunnassa ja sen julkisuudessa kehittyy tällainen tilanne, jossa oikeasti koetellaan sosiaalisen järjestelmän sietokykyä. Siitä mielestäni erityisesti on kysymys Johanna Korhosen julkisuuteen tuomasta tapahtumasarjasta. Tällä tavalla saamme mahdollisuuden tarkistaa omia käsityksiämme ilmiöistä ja toivottavasti toisinaan opimmekin jotain.
Tässä kirjoituksessa haluan kuitenkin pohtia, mitkä kansalaisoikeudet ovat voimakkaampia kuin toiset. Tuntemani työoikeuden piirissä puhutaan oikeuslähteiden etusijajärjestyksestä. Monet meistä osaavat välittömästi asettaa tämän tapauksen kohdalla tuon etusijajärjestyksen niin, että Johanna Korhosen oikeuksia on rikottu eivätkä mediayhtiön oikeudet valita työntekijänsä riitä ylittämään kansalaisen perusoikeutta tasavertaiseen kohteluun sukupuolisesta suuntautuneisuudesta riippumatta. Tämä helppous ilmenee esim. internet-yhteisöissä käynnissä olevan organisoitumisen muodossa. Kuitenkin on varmasti muuallakin kuin Lapissa ihmisiä, jotka asettuvat hiljaisina ko. lehden kannalle. Perustuslain ja mm. työsopimuslain kansalaisille tarjoamat perusoikeudet, syrjinnän kieltoineen joutuvat tämän tästä koetukselle todellisessa elämässä. Se, mitä pystymme moraalimme mukaisesti lausumaan oikeaksi, ei aina ole sama oikea, mikä tulee tuomioistuimesta.
Tapauksen vieminen tuomioistuimeen on tärkeä asia. Tuomioistuimet antavat ratkaisunsa aikanaan ja ilmeisesti tarvitaan myös ylempien tuomioistuinten kannanotot, ellei Alma Media luovuta kielteisestä julkisuudesta aiheutuvien liiketoimintahaittojen takia.
Tässä yhteydessä tuli mieleeni Euroopan yhteisön tuomioistuimen (EYTI) viimeaikaiset ratkaisut, joissa vastaikkain ovat olleet EU:n kansalaisten oikeus ryhtyä työtaisteluun ja yksityisen liiketoiminnan vapaus. EYTI on asetellut - paikoin hieman epätäsmällisesti tosin - näitä oikeuksia siihen asentoon, että yritystoiminnan vapaus ohittaa kansalaisten oikeuden puolustautua työtaisteluun ryhtymällä. Kysymys kuuluu tässä tapauksessa siis, olisiko Johanna Korhosen toiminta Lapin Kansan päätoimittajana ollut niin suuri liiketoiminnan riski, että se oikeuttaisi purkamaan työsopimuksen ennenkuin työsuhde on käynnistynytkään. Toisaalta syrjintäkieltoa koskevia määräyksiä lainsäädännössä edellytetään noudatettavan myös työhön otettaessa eikä työnhakijalta ole oikeutettua edellyttää muita kuin työhön liittyviä tietoja. Siten esim. sukupuolisen suuntautuneisuuden selvittäminen työhönottohaastattelun yhteydessä olisi lain vastaista.
Kiitämme jo etukäteen Johanna Korhosta rohkeudesta viedä asia tuomioistuimeen ja luopumisesta tarjotusta 'vahingonkorvauksesta'. Voi toki käydä niinkin, että tämä projekti peruuntuukin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti