keskiviikkona, lokakuuta 08, 2008

Mitä ja kuka saa työyhteisössä puhua

Kirjoitin sisäisessä spostissa kaikille menevän mielipiteen ja kysymyksen eräästä käytännöstä työyhteisössä. Siihen esimieheni vastasi: "...oli yksittäisen pian eläkkeelle lähtevän purkaus, joka on omituinen kaikille osoitettuna, kun vielä käytäntö on pidempi kuin tämän henkilön työsuhde." Kommentoin alla näitä 4 yksityiskohtaa.

Atribuutin yksittäinen käyttäminen näyttäisi viittaavan siihen, ettei kukaan muu ole mielipiteen kirjoittajan kanssa yhtä mieltä. Asiaa ei kuitenkaan ole missään julkisesti ainakaan 7,5 vuoden työsuhteeni aikana käsitelty muuten kuin 'sopivan' ryhmän tai henkilön läsnäollessa aamiais-, lounas- tai kahvipöydässä. Siitä, mitä mieltä eri ihmiset ovat, ei ole olemassa riittävää tietoa. Sen takia juuri viestin kirjoitin. Lisäksi sain pari samanmielistä kannaottoa viestiini ja tiedän ym. supattelun perusteella olevan enemmänkin näitä.

Miksi eläkkeelle lähtevä sitten purkaisi (osoittaisi?)mieltään? Olen sosiologisesti kokevana ihmisenä ollut muuallakin kuin tässä työyhteisössä kiinnostunut laadusta, ominaisuuksista: kiinteydestä, integraatiosta. Olisiko niin, ettei pian lähtevän ole oikeutettuakaan olla kiinnostunut tällaisista asioista enää, pitäisi luopua ajoissa.

Että viestii kaikille on pyrkimys avoimuuteen, jota usein ainakin erilaisissa arvo-, strategia- ja visioesityksissä pidetään tavoitteena. Eikö se olekaan tässä tapauksessa kohdallaan? On siis asioita, joista ei saa julkisesti puhua, vaan on pitäydyttävä supatteluun sopivassa seurassa. Se on: lakaistaan maton alle ja pidetään siellä.

Onko yhteisön toimintakyvyn kannalta syytä jokaisen pitäytyä ainakaan ääneen arvioimasta käytäntöjä, jotka ovat olleet voimassa ennen kuin oma työsuhde on alkanut tai ainakaan se ei ole ehtinyt jatkua riittävän kauan? Puheoikeus näyttäisi minusta omituisesti kiinnittyvän työsuhteen kestoon.

Sain siis hieman kärjekkään palautteen viestiin, mutta samalla myös oivan mahdollisuuden analysoida merkityksiä, jotka ovat ns. rivien välissä l. kuten sosiologit sanovat, implisiittisesti ilmeneviä. Hyvä harjoitus minulle.

Ei kommentteja: