orpo eikä se, joka on menettänyt isänsä ja äitinsä. Tuli taas mieleeni tämä afrikkalainen sananlasku katseltuani äsken Teemalta lyhyen ohjelman kuubalaisten Omara Portuondon ja Martin Rojasin lauluista. Ajoittui varmaankin 70-luvun alkupuolelle. Bertolt Brecht kirjoitti Dialektiikan ylistyksessään: " ... sorretuista sanovat monet nyt: se mihin pyrimme ei koskaan onnistu." Nyt todellakin on totta, että niin monelta meistä puuttuu toivo paremmasta, mutta tämä toivon puuttuminenkaan ei ole ikuista, sillä "... kaikki muuttuu, kun toimeen tartutaan."
Samaan aikaan kun minusta tuntuu, että omat toiveeni ovat monista naurettavia ja naiveja, koen olevani jotenkin etuoikeutettujen joukossa, koska olin nuori ja toivon valtauttama 60-luvun puolivälistä aina 70-luvun loppupuolelle saakka. Sellaisen jakson pitäisi kaikkien saada elää.
1 kommentti:
Lähetä kommentti