Eriarvoisuuden kavahtaminen

Kansan Uutisten (Sirpa Koskisen) raportissa Kulttuurikahvila Hertassa (http://www.kahvilahertta.org/) pidetystä keskustelutilaisuudesta koskien vasemmiston(-liiton) uudistamista osui mieleeni todella komeana ilmaisuna tuo Jouni Sirenin kiteyttämä ajatus eriarvoisuuden kavahtamisesta. Ilmaisuna nuo sanat asettuvat mielessäni samalla tavalla kuin samassa yhteydessä Jaana Pirkkalaisen esittämät vapauden, oikeudenmukaisuuden ja kansainvälisen solidaarisuuden käsitteet sinne abstraktin, käsitemaailman puolelle. Näistä käsitteellisistä olioista voidaan reaalielämässä määritellä konkreettisia tavoitteita, jotka tosin varmasti ovat sisäisesti ristiriitaisia eli joudutaan tekemään valintoja, jotka hyvään pyrittäessä tuottavat myös huonoja vaikutuksia. Näin ymmärrän Jussi Saramon ajatuksen, "ettei siihen (uudistumiseen, KH) tarvita jotain lopullista maailmanselitystä tai utopiaa." Emmekä myöskään ja yksin tiedä ihan kaikkea. Jos vähänkään ajatellaan teoreettisesti tulevat välttämättä pohdittavaksi yhteiskunnan monimutkaiset vuorovaikutusjärjestelmät, mm. omistukseen liittyvät. Ja se on tärkeätä vasemmistolle ja Vasemmistoliitolle. Löysä ilmaisu hyvinvointivaltion puolustamisesta ei ole muuta kuin poliittisen toiminnan perustamisesta yksinomaan arjen ilmiöihin, kaupankäyntiä, ja kuvitelmaan, että "jos ihmiset tietäisivät jne."

Tuon J. Siren ilmaisun toinen sana kavahtaminen on todella kiinnostava, sillä siinä tuntuu minusta olevan ajatus siitä, että yhteiskunnassa hyvintoimeentulevilla ihmisillä saattaa olla piilossa valmius kavahtaa niitä epäoikeudenmukaisuuden ja eriarvoisuuden ilmiöitä, joita niin paljon on havaittavissa. Voisikohan siihen havaittavuuteen keskittyä enemmän?

Lukiessani tuota juttua palautui mieleeni puhemies Mikko Lahtisen esitys uudesta radikaalista vasemmistopuoleesta, joka irrottautuisi sekä SDP:n että SKP:n perinteestä. Vasemmistoliitto kuuluu SKDL:n kautta jälkimmäiseen perinteeseen ja tässä puolueessa on paljon puhtaita sosialidemokraatteja. Tarkasteltuani nyt vähän aikaa ilmiöitä Metalliliiton tuntumasta tuntuu jopa siltä, että heitä on enemmän kuin SKP:n perinteen ylläpitäjiä.

Terveisin

Kari