tiistaina, heinäkuuta 29, 2008

Anni Sinnemäki & Jyrki Katainen

Viime sunnuntaina aamulla vähän ennen kuin viitsin oikeasti herätä ja nousta päivän riemuihin, näin hyvin selvän, mutta valitettavan lyhyen unen. Oikeastaan se oli pelkästään yksi kuva: Anni Sinnemäki istui Jyrki Kataisen polvella sillä tavoin kuin olemme tottuneet näkemään vanhoissa kotimaisissa elokuvissa. Mies siis istuu jollakin istuimella tai korokkeella siten, että tyttö istuu miehen oikean reiden päällä ja pitää vasenta kättään kevyesti tämän olkapäällä ja koskettaa hiuksia niskassa. Somaa.

Välitön mielleyhteys unesta syntyi Vihreiden osallistumisesta nykyiseen porvarihallitukseen. Liike, joka syntyi radikaalien ympäristöaktiivien toiminnasta, muuttui varsin nopeasti tavalliseksi puolueeksi, joka edelleen on ikäänkuin ideologiaton. Sen syntymisen edellytyksenä saattaa olla kestävä sellainenkin teoria, ettei jälkitaistolainen vasemmmistolainen poliittinen yhteisö voinut vielä silloin omaksua radikaaleja ympäristöä koskevia vaatimuksia. Vihreiden parasta laajentumiskenttää oli 70-luvun yliopistotaistolaisuuden antiteesinä nuoren sivistyneistön ajautuminen epäpoliittisuuden viitan alle. Kun nyt katsoo ja kuuntelee jopa unityttö Annin esiintymisiä tahi ministeri Cronbergiä, ei voi yrittäenkään nähdä muuta kuin halua olla näyttämöllä.

Vasemmistoliitolla on myös ja toivottavasti muistissa tämä taipaleensa demarien polvella Lipposen hallituksissa: ei valtaa eikä nimeksi vaikutusvaltaakaan, mutta mukava olla paikalla, missä asioita ratkaistaan. Siimeksen jäljiltä on myöhemmin löytynyt varsin huonoja päätöksiä, läsnäoloja. Edelleen Tampereella kunnallista osallistumista kovalla kädellä hallinnoivat vasemmistoliiton edustajat muistavat aina mainita ainoana oikeana politiikan ohjeena tuon 'läsnäolon tärkeyden ja räksyttämisen tyhmyyden'. Kaikki epäily ja epäilijät vaietaan pois: keskustelu stop.

Politiikassa vaikuttaminen edellyttää valtaa. Sitä antaa riittävän laaja kannatus ja joissakin tapauksissa ns. vaa'ankieliasema. Kannattaa katsoa ja oppia siitä, miten Annin käy Jyrkin polvella.

Ei kommentteja: